Tekijä: utopia

Muistinmenetys ja puistonmenetys, jota ihminen kokee lapsuudessa tärkeiden luonnonpaikkojen suhteen. Jos ja kun ihminen on menettänyt yhteyden näihin paikkoihin, hän usein yrittää torjua surua muistinmenetyksellä. Tällainen maastonmenetys on kuitenkin syvä tunne, jonka käsitteleminen on tärkeää hyvinvoinnin ja resilienssin kannalta. Jos ihminen löytää jälleen yhteyden puistoihin ja muistoihin, hänen elinvoimansa elpyy. Samankaltaisen englanninkielisen termin, toponesia (topos + amnesia), kehitti Liam Heneghan. PP

Korvasi aiemman ympäristö-sanan. Muutoksen taustalla oli laaja havahtuminen siihen, että kaikki kuuluu yhteen. Puhe ”ihmisestä ja ympäristöstä” heijasteli ajattelumalleja, joissa kuviteltiin liian suuria eroja yksilön ja ympäröivän todellisuuden välille. Yhteistö-sanaan liittyy läheisesti myös yhteistyö, joka on yhteiselämän ylläpitämisen edellytys. PP

Kaipuu itselle merkitykselliseen paikkaan, joka nyt on menetetty tai se ollaan menettämässä. Ihminen voi yhä asua kodissaan ja silti tuntea koti-ikävää, koska hänen kotiuteensa kuuluvia maastoja vahingoitetaan. Englanniksi termi tunnetaan nimellä solastalgia (solace + nostalgia) ja sen kehitti Glenn Albrecht. PP

Ehkä rakkautta on olla rehellinen ja surra sitä, mitä tulisi surra? Ehkä rakkautta on se, että surun jälkeenkin jaksaa toivoa ja rakastaa, ja toimia rakkautensa tähden? Voi olla tällainen tarina: leijumme hitaasti avaruudessa kauemmas toisistamme. Ohitse kelluu nojatuoli, jonka ostit kirpputorilta 17-vuotiaana, tuolla on ensimmäisen lapsen unilelu, sileäksi pesty delfiini. Vaikka meni pieleen, on rakkaus, on rakkaus, on laulut ja unilelu. Näkymättömät langat kulkevat sinusta delfiiniin, sinusta lapseen ja kauemmas. RT

Eliza Doolittlea käsketään puhumaan säästä, sillä se on vaaraton aihe. Siitä ei ole olemassa useita kantoja eikä sen takana ole tiedon sisäkkäisiä tiloja, jotka voisivat paljastua. Sää oli samaa kaikille eikä kenenkään hallittavissa, ja vaikka se oli oikukasta, se oli myös pysyvää: sateisessa kesässä ja takatalvessa olivat läsnä kaikki menneet ja kaikki ajallaan tulevat kesät, tavanomaisen suoraan silmiin paistava lohtu. Sääpuhe sisältää kaksi merkitystä ja niiden ristiriidan. Se viittaa sään menneeseen vaarattomuuteen, ja se viittaa siihen, miten puhumme säästä nyt: epäluuloisina, murheen ja totutun välillä. Yhä on paljon sellaista mitä ei voi tulkita, mikä vaihtelee kuten ennenkin. Mutta enää se ei ole Hän, joka säät ja ilmat säätää. PH

Miltä näyttäisi horisontissa 1500 metrin korkuinen ilmavirtavoimala, aurinkotuulimylly? Voimalat maisemassa muistuttavat siitä, että emme käytä energiaa sellaisena kuin planeetta sen meille tarjoaa. Valmistamme omaa energiaa. Olemme kauempana luonnollisesta, on kuin olisimme nousseet sen ylle ohuille jaloille, nostaneet painomme sen yltä. Jos kilometrin korkuiset jalat todella irrottavat vatsan maanpinnasta ja sen alle talletetusta, voi olla, että kasvillisuus siltä kohtaa nousee taas pystyyn. PH

Kun ihmiselle sanoo, että mikäli jokainen noudattaisi hänen elämäntyyliään, vaadittaisiin viisi maapalloa, ihminen ajattelee, että se on järjetöntä: maapalloja on vain yksi. Sukua käsitteelle Humen giljotiini. LG

1) Tapa, jolla öljyn polttamisen, planeetan kuumenemisen, luonnon tuhoutumisen ja halun vahvistumisen mielteet sekoittuvat. Kuumat säät ja vartalot. Palava öljy ja rakkaus. Kehityksen kiihtyminen ja kehojen kiihottuminen. Katoavien lajien ja sidottujen ruumiiden kauneus. 2) Luonnon tuhoutumiseen liittyvä nautinto. Sanotaan, että uhkapeluria kuumottaa panosten korottaminen ja pettäjää kiinni jäämisen riski. Nykyihmistä kuumottaa hänen oma elämäntapansa. Rikkauksia on kasaantunut, mutta kaikki on mahdollista menettää hetkessä. Alati kalvaa tunne siitä kuin olisi tekemässä jotain kiellettyä, mutta samalla se on ihanaa, eikä enää voi perääntyä. Ruletti pyörii, ikirouta sulaa, avaruudesta katsottuna maapallo on kuin pelimerkki. MR

Kaikki merkittävät muutokset ovat näkymättömiä. Niitä ei huomaa, ennen kuin ne ovat kohdalla. JV

Kuva rajataan niin, että siinä ei näy jälkiä ihmisestä. Erityisesti luontodokumentista. Muut kuin ihmiseläimet liikkuvat kuvassa alueella, jossa ei näy ihmisen toiminnan jälkiä. Ihmisrajaus on tyypillisesti ihmisen tekemä, ehkä määritelmällisesti. PH

Tulevaisuuden paino on suoraan verrannollinen kulttuurin ja ympäristön muutosten nopeuteen. Nykyhetken merkittävyys on kääntäen verrannollinen tulevaisuuden painoon. On esitetty erilaisia arvioita siitä, missä vaiheessa tulevaisuuden paino kasvaa niin suureksi, ettei voida enää puhua nykyajasta. MR

Vuonna 2040 kymmenen pilvenpiirtäjää valmistuu Pasilaan tai merenpinta nousee puoli metriä. 2020-luvulla maailman ensimmäinen metsäkaupunki valmistuu Guangxin maakuntaan, tai SpaceX:n reittilennot Marsiin alkavat, tai minä täytän 50 vuotta; 2020-luvulla sähköautot ovat syrjäyttäneet polttomoottorit tai metaani vapautuu merenpohjista ja tundralta. Tulevaisuudet eroavat toisistaan niin hätkähdyttävästi, että haarautumisen täytyy alkaa jo aivan tästä hetkestä: kussakin hetkessä on päällekkäisiä, läpinäkyviä elämisen kaistoja. Koemme paitsi tulevaisuutta myös nykyisyyttä useissa kokemushaaroissa, ja yhdet niistä ovat yksityisiä elämänkaaren reittejä, toiset yhteisiä ja paikallisia, jotkin ovat suunnitelmia, toiset mallinnoksia, jotkin maapallollisia, jotkin totaalisia. PH

Ohjelma, jolla ihmisen hermoston rytmiä muutetaan. Muuntamoisen avulla ihmisen hermosto (ja samalla reaktionopeus ja sähkötaajuus) muutetaan jonkin jäljelle jääneen kasvi- tai eläinlajin mukaiseksi. Esim. rahkasammal tai rotta. Muuntamoisen avulla ihminen pystyy lähestymään lajia, saamaan tietoa ja rakentamaan empatiaa jäljelle jääneitä lajeja kohtaan. Pyrkimys on kommunikaatiokyvyn lisääminen massasukupuutosta selvinneiden kesken. Epäillään, että kyky ohjelmoitua muuntamoiseen liittyy hermoston rytmiin (hermoston joustavuus, ns. resilienssi on eduksi) ja kommunikaatioskeemoihin. Yksipuoliset, jähmeät skeemat voivat estää muuntamoista. Esimerkiksi kauan toistettu tapa kommunikoida monologisella puheella tai väitellen vaikeuttaa muuntamoista. Myös ilmankosteus vaikuttaa. RT

Välitila, jossa ihminen käsittelee tietoa siitä, ettei tikkaiden kiipeäminen johda mihinkään. Ihminen luovuttaa ja antautuu. Seuraa välitön rentous. Luopumalle pyhitetään aikaa, myönnetään jopa lomaa (1-30 vrk). Nykyisin esimerkiksi rippikoulu pyritään korvaamaan luopumalla. Toisaalta luopuma tapahtuu jokaisella yksilöllisenä ajankohtana. Omaa valmiuttaan luopumaan voi tutkia matalan kynnyksen luopumahetkissä, jossa yksinkertaisia tekoja tekemällä voi tulla tietoiseksi omasta luopuma-aikataulustaan ja -valmiudestaan. Luopumakypsyys ei korrelloi biologisen iän kanssa. RT

Käyttäytymisen malli jonka avulla yhteisöt keksivät uudenlaisia ratkaisumalleja ongelmille. Kenellä tahansa yhteisön jäsenellä on mahdollisuus alkaa leikki, joka käsittelee ratkaistavaa pulmaa, ja muiden yhteisön jäsenten pitää yhtyä tähän leikkiin. Leikinnäön avulla on keksitty mm. rivilepo (yleistynyt ruuhka-aikaan julkisessa liikenteessä, kun henkilö painaa pään vieressä seisojan olalle) sekä kevyet yhteislämpöpuvut, joihin voi pukeutua jopa viisi ihmistä kerrallaan liikkumiskykyä menettämättä. Leikinnäkö on helpottanut monia hallitusneuvotteluja ja yhtiökokouksia. Leikki voi löytää uuden ratkaisun ongelmaan, tai olla löytämättä.