työryhmä

Emma Puikkonen

Aloitimme esityksen tekemisen kaksi vuotta sitten miettimällä utopiaa. Utopia on käsitteenä ristiriitainen. Se kuvaa ideaalia. Käytännön kokeiluissa utopiayhteisöt ovat  aina epäonnistuneet. Utopian seuraava aste on helposti totalitarismi.

Utopiaa voidaan kuitenkin ajatella virtauksina jotka kuljettavat meitä eteenpäin. Utopiassa on kyse eettisten valintojen tekemisestä. Maailma ei ole valmis, vaan se valitaan joka päivä uudelleen. Miten se toimii? Miten se voisi toimia paremmin? Missä näkyy häivähdys utopiasta?

Olemme työstämässä esitystä, joka käsittelee valintoja. Tietoa joka meillä valintoja tehtäessä on, psykologisia mekanismeja jotka toimivat meissä, unelmia jotka saavat meidät valitsemaan tietyllä tavalla. Utopia on malli, joka auttaa tekemään valintoja. Rakennamme utopian unelmoidaksemme, mikä voisi olla oikein koko yhteisön laajuudelta. Ihminen elää ja utopia vaihtuu, mutta sen tehtävä pysyy.

Emma Puikkonen on kirjailija, opettaja ja teatterintekijä. Viimeisimmät teokset ovat 2016 ilmestynyt romaani Eurooppalaiset unet (WSOY), ja saturomaani Äänihäkki (Arja Puikkosen kanssa 2017, Otava). Puikkonen työstää esityksiä työryhmän kanssa rauhallisella tahdilla (viimeisin Onnellinen prinssi 2015, seuraava Rakkaudesta -sanasto tuleville vuosikymmenille) ja opettaa useammassa paikassa kaunokirjallisuutta ja dramaturgiaa. Puikkonen on koulutukseltaan teatteri-ilmaisun ohjaaja, ammatillinen opettaja ja FM (kirjallisuus).

 

Minna Haapasalo

Sanat ovat tekoja. Esitys on teko. Sanat ja teot luovat todellisuutta. Sanasto tuleville vuosikymmenille on minulle yritystä käsitellä muutosta, jonka keskellä elämme, kun luonnon monimuotoisuus vähenee massasukupuuton seurauksena. Kun ilmastonmuutos aiheuttaa osin ennustamattomia muutoksia ympäristössämme. Tällä hetkellä on kyse siitä, minkä verran ehdimme muuttaa toimintaamme: Mitä valitsen arjessa, millaisia sanoja ja tekoja toistan. Miten käsittelen maapallon elinolosuhteissa tapahtuvaa kiihtyvää muutosta. Minulle esitys käsittelee sitä, miten hyväksyn ja suren menetystä ja miten opettelen toimimaan kestävämmällä tavalla.

Minna Haapasalo on 41 vuotias turkulainen teatteripedagogi ja esiintyjä. Hän työskentelee Turun AMK:n Taideakatemiassa teatterin päätoimisena tuntiopettajana ja esittävän taiteen koulutusvastaavana. Osallistavat esityksen tekotavat ovat hänen työnsä ytimessä. Haapasalo opettaa mm. ryhmän ohjaamista ja pedagogiikkaa, devising-työtapaa, dokumenttiteatterin tekemistä ja Taiteen uudet kontekstit YAMK -koulutuksen syventäviä opintoja.

Haapasalo on koulutukseltaan FM, teatteri-ilmaisun ohjaaja ja ammatillinen opettaja. Hän on opiskellut myös useissa jatkokoulutuksissa hahmotetapiaa (Gestalt Institute of Scandinavia).

 

Joona Lindberg

Olen Helsingissä asuva freelancer teatteri-ilmaisun ohjaaja ja esiintyjä. Olen toiminut vuodesta 2009 lähtien Sairaalaklovnit ry:n sairaalaklovnina Suomen kaikissa yliopistollisissa sairaaloissa ja joissakin keskussairaaloissa sekä aktiivisena toimijana yhdistyksen eri kehitysprojekteissa.

Minulle tärkeintä sairaalaklovnin työssäni on ihmisten kohtaaminen ja muutoksen mahdollisuus.  Klovnin universaalin avoin ja ihmettelevä hahmo mahdollistaa läsnäolevan ja aistivan kohtaamisen, joka on koko ajan avoin muutoksille. Haluan klovnina ja muussakin taiteellisessa työssäni haastaa itseni ja kohdattavani tutkimaan yhdessä avoimesti maailmaa, joka on ihmeellinen ja kokoajan muuttuva.

 

Johannes Vartola

Sen lisäksi että utopiat syntyvät mielissämme ja keskusteluissa ihmisten ja ei-inhimillisten välillä, ne syntyvät myös erilaisissa tiloissa, ajoissa ja paikoissa. Taiteessa utopiat väistämättä muuttuvat, jonkinlaisiksi esityksiksi tilassa ja ajassa. Kysymys
siitä, miten esittää utopiaa tässä ajassa ja paikassa on itselleni keskiössä. Esitystilanne voi utopistisuudestaan huolimatta olla käytännössä kaikkea muuta kuin utopistinen käytännöiltään. Utopian esityksellinen haaste tekijän ja esittäjän näkökulmasta onkin pääseminen käsiksi itse utopiaan, ottaen huomioon ne keinot ja käytännöt omasta ajastamme, joita juuri yritämme utopioilla kuvitella toisin.

Olen helsinkiläinen esitys- ja mediataiteilija sekä äänisuunnittelija, ja työskentelen eri taiteen muotojen parissa. Taiteellinen kiinnostukseni liikkuu jossain ihmisen luontosuhteiden ymmärtämisen sekä tilojen ja paikkojen poliittisuuden välissä. Taivun töissäni kokeellisuuteen, yleisön osallistamiseen ja dokumentaarisuuteen. Kotisivuni >

 

Jenny Mansikkasalo

Painovoima. Painovoima on riski. Putoaako, tippuuko, keikahtaako.

Olen päättänyt antautua painovoimalle ja sulautua matkaan. Olen silti ilmassa. Annan painovoimalle tilaisuuden olla lempeä. Mikä muuttuu, kun luopuu omista pyrkimyksistään, ja katsoo minne painovoima vie?

Jenny Mansikkasalo on sirkustaitelija, joka on erikoistunut ilma-akrobatiaan. Mansikkasalo valmistui sirkusalalle Turun AMK:n Taideakatemian sirkuslinjalta vuonna 2015. Siitä lähtien hän on työskennellyt yhdessä monitaiteellisten työryhmien kanssa tehden esityksiä. Sirkustaiteessa Mansikkasaloa kiehtoo sirkustekniikan soveltavaminen kokeellisemmaksi ja kertovaksi liikkeeksi sekä sirkuksen liikekielestä ja välineistä syntyvä symboliikka.

 

Jenni Pystynen

Jenni Pystynen on valosuunnittelija joka työskentelee valon kanssa eri konteksteissa, arkkitehtuurista esittävään taiteeseen ja installaatioihin. Valosuunnittelijana hän on kiinnostunut valon metafyysisestä ulottuvuudesta, siitä kuinka valo ei määritä vain näkemäämme vaan vaikuttaa meihin myös biologisesti ja psykologisesti. Hänen suurin inspiraation lähteensä on pohjoisen erityinen päivänvalo ja sen alati muuttuva luonne. Pystynen haluaa luoda työssään voimakkaita kuvia ja mielikuvia, sekä vaikuttaa katsojien emotionaaliseen kokemukseen valon avulla.

Pystynen on opiskellut valosuunnittelua Tampereen Ammattikorkeakoulussa ja Kungliga Tekniska Högskolanissa, Tukholmassa.

 

Inari Pesonen

Esitys on aina ainutlaatuinen, erityinen ja hetkellinen. Se on luonteeltaan väistämättä katoava. Samaa teosta voidaan esittää useita kertoja, mutta esitykset eivät ikinä toistu täysin samanlaisina. Jos olet nähnyt teoksesta yhden esityksen, voitko olettaa, että sen muut esitykset ovat samanlaisia? Kun esitys loppuu, se on kadonnut maailmasta. Tämä tekee esityksestä taiteenlajina minulle entistä arvokkaamman.

Rakastan esityksiä. Esityksen luonteeseen kuuluu odottamattomuus ja yllätyksellisyys. Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Vaikka esityksen muoto olisikin tarkasti lukkoon lyöty, on siinä aina jotain ennakoimatonta; jokin elementti, joka kertoo elämän ja maailman yllätyksellisyydestä.  Tämä laatu tekee esityksestä erityisen ja tämän takia jaksan aina kerta toisensa jälkeen viehättyä esityksistä. Olen onnekas kun saan tehdä päivittäin esitysten kanssa töitä.

INARI PESONEN on Helsingissä työskentelevä esitystaiteen ja nykytanssin freelance-tuottaja. Inari on työskennellyt Zodiak – Uuden tanssin keskuksessa hanketuottajana vuosina 2015-17. Nykyään Inari työskentelee tuottajana Liisa Pentti +Co:ssa sekä yhteistyössä mm. seuraavien koreografien kanssa: Maria Nurmela, Ville Oinonen, Laura Pietiläinen ja Jenni Kivelä.

 

Heikki Tolin

Valmistuin vuonna 2009 sirkus-artistiksi Koulutuskeskus Salpauksesta, jonka jälkeen perustimme nykysirkusryhmän nimeltä Sirkus Aikamoinen. Olen työskennellyt sirkusalalla aktiivisesti siitä lähtien pääasiassa Suomessa, mutta myös mm. Norjassa, Ruotsissa, Ranskassa, Espanjassa, Virossa, Venäjällä, Islannissa ja Romaniassa. Nykyään toimin myös nukketeatteritaiteilijana ja musiikkia olen tehnyt koko tähänastisen urani ajan, instrumentteinä mm. klassinen kitara, mandoliini ja huuliharppu.